76

Torstai meni hyvin, perjantai meni hyvin, tämä päivä EI mennyt hyvin. Ahmin, taas. Ahmin tunnin aikana enemmän kuin olen varmaan koskaan ahminut... ja oksensin. En saanut varmasti kaikkea ulos, tiedän sen. Epäonnistunut olo, kurkku kipeä ja maha ja naama turvonneet. En jaksa enää, en jaksa. Oksentamisen jälkeen tuli olo, että en oikeasti jaksa enään, tuli olo, että minun on pakko kertoa jollekkin tästä. En pysty enään kantamaan taakkaa yksin, mutta en uskallakkaan kertoa kenellekkään. En halua hoitoa, sillä enhän ole edes sairas: Olen tyttö joka laihduttaa epätoivoisesti, laskee kaloreita ja liikkuu polttaakseen niitä, paastoaa välillä, laihtuu ja lihoo vaihtelevasti, ahmii tonneittain ja oksentelee silloin tällöin, en ole laiha, en ole kuolemassa, mutta olen hyvin hyvin väsynyt tähän. Voisinpa puhua tästä jollekkin, joka halaisi ja lohduttaisi ja yrittäisi ymmärtää.