79

salainenhaave, kirjoitit vanhaan postaukseni kommentissa, että ehkä tunnistit minut. Olisin todella iloinen jos lisäisit minut facebookissa kaveriksi niinkuin sanoit.

Tänään tajusin, että kesä oikeasti on tulossa ja minulla tulee kiire laihtua. Olen jo herkkulakossa ja päätin, että saan syödä korkeintaan 500kcal päivässä + hedelmiä/vihanneksia omantunnon mukaan. Lisäksi minun pitää kuluttaa joka päivä liikunnalla väh. 300kcal. Eiköhän tämä tästä ja painokin on pudonnut eilisestä -400g.. Kesään on 8 viikkoa = -8 kiloa.

78

Olin valvonut yöllä ja minua väsytti. Rupesimme kaverini kanssa puhumaan jotain ruoasta ja laihdutuksesta. Minä kerroin hänelle. Minä avauduin syömisistäni, painotavoitteistani, ahdistuksesta, jopa oksentelusta ja viiltelystä. En kertonut kaikkea, mutta niin paljon etten olisi ikinä uskonut kenellekkään kertovani. Kaverini tokaisi, että "No ei se pieni laihdutus ole pahaksi kunhan sulle ei mitään syömishäiriötä tule"
Avautuminen ei siis auttanut ja minua ahdistaa nyt todella paljon. Enemmän kuin pitkään aikaan. Mutta niinhän se on, ei minulla oikeasti ole mitään syömishäiriötä ja tämä parantumisen yrittäminenkin on ollut ihan turhaa. Miksi parantua jostain jota ei ole. Olen nyt vain lihonut ja ahdistunut enemmän kun olen alkanut "parantua."

Joten aloitin taas siis laihdutuksen, haluan olla pieni.

77

Olen ihan okei. Olen ihan okei, vaikken olekkaan kirjoittanut kahteen viikkoon. Yritin.. parantua. Yritin unohtaa kaiken tämän, yritin olla ajattelematta kaloreita, lihomista, vaakaa, tätä blogia. Yritin nauttia elämän pienistä iloista ja ruoasta. Mutta ei, en osaa syödä silloin kun pitäisi ja sen takia ahdistun ja ahmin ja ahdistun lisää. Olen lihonut haha.
 Sain äidiltä kirurginveitsen yhtä juttua varten, mutta se päätyikin pahan olon purkajaksi. Viilsin liian syvältäkin kerran enkä meinannut saada verenvuotoa millään loppumaan, mutta se vain nauratti minua, tämä on ihan liian helppoa.
  En todellakaan pysty menemään vaa'alle tai katsomaan itseäni peilistä, mikään ei innosta ja minua itkettää vain koko ajan ja on todella likainen olo. Olen vihainen itselleni kun en onnistunut parantumaan, mutta en osaa laihduttaakaan. Vaikken ansaitsisikaan, niin tarvitsisin todella jonkun jolle voisin puhua ja joka halaisi ja sanoisi, että kaikki menee vielä hyvin. Että tämä ei ole loppu, vaan uuden alku.