76

Torstai meni hyvin, perjantai meni hyvin, tämä päivä EI mennyt hyvin. Ahmin, taas. Ahmin tunnin aikana enemmän kuin olen varmaan koskaan ahminut... ja oksensin. En saanut varmasti kaikkea ulos, tiedän sen. Epäonnistunut olo, kurkku kipeä ja maha ja naama turvonneet. En jaksa enää, en jaksa. Oksentamisen jälkeen tuli olo, että en oikeasti jaksa enään, tuli olo, että minun on pakko kertoa jollekkin tästä. En pysty enään kantamaan taakkaa yksin, mutta en uskallakkaan kertoa kenellekkään. En halua hoitoa, sillä enhän ole edes sairas: Olen tyttö joka laihduttaa epätoivoisesti, laskee kaloreita ja liikkuu polttaakseen niitä, paastoaa välillä, laihtuu ja lihoo vaihtelevasti, ahmii tonneittain ja oksentelee silloin tällöin, en ole laiha, en ole kuolemassa, mutta olen hyvin hyvin väsynyt tähän. Voisinpa puhua tästä jollekkin, joka halaisi ja lohduttaisi ja yrittäisi ymmärtää.

75

Oon LÄSKILÄSKILÄSKIx100000. Maanantai meni ihan hyvin, mutta sitten</3 Oikeesti itkettää, kun oon niin huono laihduttaa! Miksi!! sorrun aina.. AINA! Johtuuko se siitä etten halua tätä tarpeeksi? Ei, ei se voi, koska haluan tätä NIIIIN paljon, mutta miksi silti haluan muka hetkittäin ruokaa enemmän kuin laihtumista?! En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, anteeksi, tää on tosi sekava postaus. En osaa laihduttaa, en osaa syödä normaalisti, mutta ahmia osaan jee.... Mutta nyt alkaa taas parin mässy päivän jälkeen laihduttaminen.. ja sitten lihon taas... ja laihdun.. ja lihon... Haukkukaa mua oikeesti! Sanokaa, että oon vitun läski joka vaan syö ja syö ja syö. Ahdistaa, ruoka on niin likaista, saastaista! silti ahmin. Ahmin ahmin ahmin, lihon, lihon, lihon. Älkää sanoko, että: "Ei se parin päivän ahmiminen sua lihota" Mulla se nimittäin EI jää siihen pariin päivään. Olen nyt viikon sisällä ahminut hmm 5 päivänä!! Ja en kuulkaa mitään pikkumääriä vaan useita tuhansia kaloreita! Mulle on varmasti tulossa bed... EI! Huomenna! Huomenna alkaa taas laihdutus! Otan itsestäni tänään kuvat ja mitat ja painon (joka on varmasti 60kg jee</3) En varmasti suostu julkaisemaan niitä kuvia täällä, mutta julkaisen sitten before/after kuvan kun painan 45 kiloa ja sen jälkeen kun painan 40 kiloa. Lupaan. Minun on oikeasti pakko alkaa laihtumaan nyt. PAKKO! Sehän on sitä mitä haluan eniten! Enemmän kuin ruokaa eikö!? Laitan käteeni kuminauhan ja räpsäisen sillä jos ajattelenkin ruokaa.

74

Mummolassa kaksi ekaa päivää meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen en jaksanut enää keksiä syitä, miksi en ole tunnin välein muiden kanssa syömässä, joten annoin vain mennä ja söin ja söin ja söin ja söin, enemmän kuin minun olisi edes tarvinnut. Menetin kontrollin. Itkettää, paino on varmasti todella paljon ja vielä vähän päälle. Maha on täynä ja turvonnut. En aio enää menettää kontrollia, en enää ikinä! Ei minulla ole varaa, ei näin lihavalla ole varaa. Haha naurattaa, olen tämmöinen tavallinen läski joka yrittää laihduttaa, mutta sortuu aina ahmimaan ja lihoo. Epäonnistuja. Mutta enään en aio sortua, sanokaa minun sanoneen, jos sorrun, haukkukaa läskiksi, haukkukaa, haukkukaa itsekurittomaksi, haukkukaa, huutakaa päin naamaa ja naurakaa perään, kertokaa totuus.

74 - Kun kaikki oli vielä toisin

 Joskus minä olin ihan tavallinen tyttö, joka rakasti huomiota ja esiintymistä. Rakastin elämää, rakastin RUOKAA. En ollut ikinä edes hiukan lihava, vaan urheilullinen ja harrastinkin kilpavoimistelua 6 vuotta, ennen kuin lopetin sen reilut yksi ja puoli vuotta sitten, silloin myös aloitin ensimmäisen kerran kunnolla laihduttamaan.

Kuvat ovat ikäväliltä 5-12 eli uusin kuva on n.3 vuotta vanha, olisin todella iloinen, että jos joku minut tunnistaa niin kertoisi siitä.

POISTIN KAIKKI KUVAT TUNNISTAMISEN PELOSSA

73

Tänään aamulla oltais lähetty mummolaan, mutta oon nyt oksennustaudissa nii ei sit lähettykkään. Oksennustauti on sinänsä ihan jees kun lähtipä yöllä eilisen päivän ruoat veks massusta ja nyt ei sit tee mieli syödä mitään<3 Pääsen kirjoittaa vasta perjantaina tai viimeistään sunnuntaina niin ajastan yhen postauksen teille huomiseksi. Mun ois pitäny julkaista se jo aikoja sitten, mutta se on vähän jäänyt.. Ja olin jo kokonaan unohtanut sen Mistä kaikki alkoi-postauksen, mutta lupaan tehä sen viimestään ens viikolla (ehhe..) Mummolassa lupaan syödä kaapit tyhjiksi ja lihoa 5 kiloa, amen.

72

Haha naurattaa, mää sorruin ahmimaan, taas!! Luulin jo, että kun olin lähes 2 viikkoa ahmimatta, ettei sitä enää tapahtuisi. MUTTA MÄÄ VITTU AHMIN! Hahaha! Naurattaa kun oon niin paska. Millään ei oikeesti oo väliä. Vaikka ahmin niin mitä sitten! Mä vaan itken sit ja tuntuu, että elämä on pilalla! Haha naurattaa kun olen niin itsekeskeinen, kun luulen, että se on maailmanloppu, vaikka maailmalla soditaan ja ihmisiä kuolee nälkään! MUTTA MÄÄ AHMIN HAHA! Itkettää, naurattaa, ei millään oikeesti oo väliä, sama kun söisin kaiken ja lihoisin 1000000 kiloa, sama kuin lopettaisin syömisen, sama kuin kuolisin! EI SILLÄ OIKEESTI OO VÄLIÄ! HAHA! Ehkä niin ois paras. En vaan jaksa enää, EN JAKSA! En jaksa laskea ja miettiä koko ajan kaloreita, en jaksa paastota, en jaksa ahmia. En jaksa suunnitella kaikkea tän mukaan!! En pysty olemaan kavereiden kanssa kun pelkään, että joudun syömään ja silti aina itken kun olen yksin. En jaksa enää ahdistua kun kaikki ei mene niin kuin olen suunnitellut tai paino ei laske. En jaksa syödä pieniä ruokamääriä mutta sitten kuitenkaan laihtumatta kun sorrun aina ahmimaan! En vaan jaksa en jaksa en jaksa. EN JAKSA! Itkettää, naurattaa, sekava olo. Anteeksi.

71

Kävin tänään elokuvissa kaverini kanssa katsomassa elokuvan Black Swan. Ajattelin ostaa sinne vain cokis zeroa, mutta jostain syystä otin karkkihyllyltä pussin. Kassalle mentäessä kuulin päässäni tutun äänen ja se kuiskasi "Älä sitten minulle valita kun lihot, kun et ole TÄYDELLINEN" En jaksanut välittää, en tänään. Elokuvissa oli mukavaa ja en edes juurikaan ajatellut karkkien kaloreita, vaan yritin nauttia elokuvasta ja kaverini seurasta, jäisinhän kuitenkin tänään miinuskaloreille. Elokuvan jälkeen totuus kuitenkin iski ja tajusin mitä olin tehnyt. Mutta enään ei auttanut valittaa, hauskuudet oli nyt ohi ja sitten on palkan maksun aika.

70

Hiihtoloma alkoi tänään. Ihanaa kun ei tarvitse huolehtia koulujutuista ja ei ole koko ajan kiire. Hiihtoloma tarkoittaa kuitenkin meillä sitä, että mennään sukuloimaan n.200km päähän ja tänä vuonna reissu tapahtuu keskiviikosta sunnuntaihin. Luvassa paljon ruokaa ja syömistä ja sekös ahdistaa. En saa myöskään minun OMAA margariiniani, OMAA leipääni, OMAA jugurttiani yms. koko aikana, vaan joudun syömään sitä mitä nyt siellä sattuu olemaan :( Eli kevyttuotteet vaihtuvat pullaleipään, jäätelöön, suklaaseen, muroihin, leivonnaisiin..Mitä nyt yleensä mummolassa on tarjolla. Yritän todella selvitä niistä parista päivästä, mutta en haluaisi pahoittaakaan mummini mieltä.. Hankalaa ja ahdistavaa..

69

Joku ihana ihminen oli sit menny ja vaihtanut vaakaan paristot! Tärisin ihan kun astuin vaa'alle, pistin silmät kiinni ja hengähdin syvään. Vaa'an tuomio oli 49.2kg. En tiedä mitä ajattelisin. En tiedä onko se vähemmän kuin eilen, vähemmän kuin viime viikolla. Mutta olen aika varma, että aamulla se luku olisi alkanut 48, sillä toi 49.2 oli vaatteet päällä ja syötynä. Pääasia on nyt, että toi lähtee laskuun ja, että musta tulee pieni, keiju, enkeli, höyhen, tuulen henkäys..

68

Tänään koulussa oli luistelua ja oltiin jääkiekkoa. En saanut yhtään maalia enkä edes torjunut yhtään, hyvä, että koskin edes kerran koko kiekkoon. Mutta mustelman sain kyynärpäähäni kun kaaduin. Luin kaikkien ajatukset: "Haha läski kaatui, ei se osaa ees luistella, toivottavasti se ei tuu meidän joukkueeseen" Ja minua hävetti.. Käteen sattui, mutta ope vaan huus, että: "Nyt nopeasti peliin mukaan ja yritä nyt keskittyä!" Hävetti lisää. Viime viikollakin kaaduin 2 kertaa luistelussa ja sain molempiin polviini mustelmat. Läski.