77

Olen ihan okei. Olen ihan okei, vaikken olekkaan kirjoittanut kahteen viikkoon. Yritin.. parantua. Yritin unohtaa kaiken tämän, yritin olla ajattelematta kaloreita, lihomista, vaakaa, tätä blogia. Yritin nauttia elämän pienistä iloista ja ruoasta. Mutta ei, en osaa syödä silloin kun pitäisi ja sen takia ahdistun ja ahmin ja ahdistun lisää. Olen lihonut haha.
 Sain äidiltä kirurginveitsen yhtä juttua varten, mutta se päätyikin pahan olon purkajaksi. Viilsin liian syvältäkin kerran enkä meinannut saada verenvuotoa millään loppumaan, mutta se vain nauratti minua, tämä on ihan liian helppoa.
  En todellakaan pysty menemään vaa'alle tai katsomaan itseäni peilistä, mikään ei innosta ja minua itkettää vain koko ajan ja on todella likainen olo. Olen vihainen itselleni kun en onnistunut parantumaan, mutta en osaa laihduttaakaan. Vaikken ansaitsisikaan, niin tarvitsisin todella jonkun jolle voisin puhua ja joka halaisi ja sanoisi, että kaikki menee vielä hyvin. Että tämä ei ole loppu, vaan uuden alku.