Olin valvonut yöllä ja minua väsytti. Rupesimme kaverini kanssa puhumaan jotain ruoasta ja laihdutuksesta. Minä kerroin hänelle. Minä avauduin syömisistäni, painotavoitteistani, ahdistuksesta, jopa oksentelusta ja viiltelystä. En kertonut kaikkea, mutta niin paljon etten olisi ikinä uskonut kenellekkään kertovani. Kaverini tokaisi, että "No ei se pieni laihdutus ole pahaksi kunhan sulle ei mitään syömishäiriötä tule"
Avautuminen ei siis auttanut ja minua ahdistaa nyt todella paljon. Enemmän kuin pitkään aikaan. Mutta niinhän se on, ei minulla oikeasti ole mitään syömishäiriötä ja tämä parantumisen yrittäminenkin on ollut ihan turhaa. Miksi parantua jostain jota ei ole. Olen nyt vain lihonut ja ahdistunut enemmän kun olen alkanut "parantua."
Joten aloitin taas siis laihdutuksen, haluan olla pieni.
usko pois, oot jo pieni :) tiiän ettei tämmöset kommentit kauheesti eteenpäin auta, mutta sanonpahan kuitenkin. Olin itte just samassa tilanteessa; syömishäiriötä ei ole, joten miksi yrittää parantua siitä ? Ei tarviikkaan vaan itse yritin sen sijaan parantua vihasta itseäni ja omaa vartaloani kohtaan. Se toimi ja nykyään pidän siitä, mitä olen ! (: koita jaksaa, tiiän että se on rankkaa :( :) <3 halia sinne päin
VastaaPoistaPaljon jaksamista sinne, Ystävällesi kun et kertonut kaikkea niin hän uskoo että kaikki on vain hyvin. Olisiko mahdollista että kertoisit hänelle loputkin?
VastaaPoistakuule... mulle koulukuraattori sano että sillä ei oo väliä paljonko on laihtunut, vaan sillä mitä ajattelee= vaikka et ois laihtunut yhtään, mutta pitäisit itteäsi lihavana(vaikket oo sitä)se olis syömishäiriö. Mun kaverit ei ymmärrä mua, ne ei ymmärrä sitä että ei vaan pysty syömään(ainakaan paljoa) se on tosi hankalaa, mutta samalla ne tukee mua, aina <3 Joten jos se kaveri on TOSI hyvä kaveri kerro sille loputkin :) Mä lupaan se auttaa! :)
VastaaPoistaVoimia! <3