sunnuntai 16. tammikuuta 2011

37

Tulen nyt tänne ilmoittamaan viikon ahmimisputkestani. Kyllä, VIIKON! Painan nyt varmasti reilusti yli 50 kiloa.. Ahdistaa, mutta toisaalta, tämä ei ole kenenkään muun kuin minun vikani. Minä ahmin ja siitä seuraa rangaistus eli lihominen ja ahdistus. Olen itkenyt joka ilta&yö, mutta aina seuraavana iltana olen sortunut uudestaan. Lupasin myös syksyllä, etten koske enää veitseen vahingoittaakseni itseäni. Mutta tänään löysin itseni veitsi kädessäni. Edelliset arvet olivat hädin tuskin kadonneet.. Kipu ja veri helpottavat hetkeksi ahdistusta, mutta vain hetkeksi. Nyt reidessäni lukee isoilla kirjaimilla FAT ja tiedän ettei veitsi valehtele.

3 kommenttia:

  1. Sait mut itkemään ;<< Tiedän paremmin ku hyvin noi fiilikset, ite käyny täl viikol läpi melkeinpä saman - ilman viiltelyä tosin. Pelkään tosin, että sekin mua jossain vaiheessa häiritsee... :( Koita jaksaa, voimia sulle! <333

    VastaaPoista
  2. voih :( ikävää, että sulla menee kurjasti. Tiedän tuon kierteen - kun ahdistuu ahmimisesta ja sitten taas ahmii, koska ahdistaa. Tarvitsee vain jotakin, joka rikkoo ympyrän ja auttaa irtautumaan siitä.
    toivon, ettet silti satuttaisi itseäsi, vaikka olo olisi kuinka itseinhoinen. ehkä selviytymistä auttaisi se ajatus, että sinä et ole paha, vaan se ääni päässä joka käskee ahmimaan on syypää. itse yritän ainakin ajatella tällä lailla :)
    tsemppiä!

    VastaaPoista