36

Joka päivä tällä viikolla on mennyt hyvin, iltaan asti. Kolmena! iltana putkeen olen todella todella lyhyessä ajassa ahminut niin paljon, että vatsaan sattuu ja sitten vieläkin syönyt kun itkettää. Itkenyt ja syönyt. En osaa kirjoittaa teille miten paljon mua ahistaa nyt. Ei semmoista määrää pysty kertomaan.
En lupaa mitään huomisesta, mutta yritän katkaista tämän kierteen nyt ennen kuin painan 100 kiloa.. En tiedä miksi olen ahminut, vaikka ei ole edes tehnyt mieli ruokaa, varsinkin silloin kun maha oli kuolemassa kivusta!!
Maanantaina ahdisti ainakin paino, 49, se oli noussut vaikka olin syönyt vähän. Muistan kuinka ajattelin ensimmäistä leipää ottaessani, että en kuitenkaan onnistu pudottamaan painoa niin voinhan mä syödä ton yhen leivän!! Sen jälkeen seuraavat 20 minuuttia on sumussa. Tällainen tämä sairaus on, kun ahmin, olen syömättä, liikun, lasken kaloreita.., en se ole minä, en halua, että se olen minä! Haluan olla normaali, haluan pystyä syömään normaalisti ilman ahdistumista! Mutta haluan myös olla laiha, pieni, siro, keiju, kevyt, enkeli, höyhen, näkymätön...

 

Kaiken lisäksi en ole edes kirjoittanut tänne moneen päivään.. Anteeksi.