keskiviikko 29. joulukuuta 2010

24

Joka viikko, joka päivä, joka aterialla, joka suupalalla ahdistaa enemmän. Vain vähän enemmän, mutta silti liikaa. Joka päivä takerrun tähän suohon yhä tiukemmin ja tiukemmin. Luulin, että minulla on valta, muttei ole ollut enää pitkään aikaan.


 
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. irotchka29. joulukuuta 2010 klo 21.49

    ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.

    VastaaPoista
  2. Alissa30. joulukuuta 2010 klo 0.23

    pystyn samaistumaan tähä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi30. joulukuuta 2010 klo 16.19

    osasit ilmaista asian tosi kauniisti, olet hyvä kirjoittamaan. ja ymmärrän täysin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)